tiistai 16. huhtikuuta 2013

Miten sain tarinat kirjaan?

Neljä vuotta sitten julkaisin ensimmäisen kirjani, Liian nuori. Niihin aikoihin mietin, että olisi hienoa koota tarinoita sisaruksen surusta yksiin kansiin. Tehdä sellainen kirja, jota ei Suomessa vielä ole. Muistaakseni n. 1,5 vuotta sitten päätin, että nyt on aika tehdä tästä asiasta totta. 

Kuulun Facebookissa ryhmiin Sisaruksen suru ja Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle. Ensimmäisenä kirjoitin kirjaideastani Sisaruksen suru -ryhmään. Kysyin, kuinka moni olisi valmis kirjoittamaan omasta surustaan. Sain jonkun verran vastauksia, ja hyvin nopeasti sainkin ensimmäisen tarinan. Muistan vieläkin, minkä tarinoista sain ensimmäisenä. Sitä lukiessani mietin, että ehkä tästä kirjasta tulee joku päivä totta. Kyselin tarinoita myös Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle -ryhmästä. Lopulta liityin myös Sisaruksensa menettäneet nuoret -ryhmään (vaikka olin sinne yli-ikäinen), ja sitä kautta sain muutaman tarinan. 

Kirjassa on vain yksi tarina veljen näkökulmasta. Itseasiassa pikkuveljeni tarina. Pienten suostuttelujen jälkeen hän lupautui kirjoittamaan. Halusin edes yhden tarinan sisaruksen menettäneeltä veljeltä. Mielelläni olisin niitä enemmänkin ottanut, mutta lukuisat surevien veljien etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Ehkä se on myös niin, että pojat/miehet muutenkin vähemmän lukevat tuollaista kirjallisuutta, joten eivät ole niin halukkaita itsekään kirjoittamaan. Onneksi on edes yksi veljen tarina 20 siskojen tarinoiden lisäksi. 

Suurin osa tarinoista tuli siis em. Facebook-ryhmien kautta. Kiitos sosiaaliselle medialle, että ei tarvinnut lehtiin laittaa ilmoitusta! Parilta ystävältäni myös sain tarinan. Osa joilta kysyin asiasta, miettivät jonkun aikaa ja tulivat lopulta siihen tulokseen, että eivät pysty kirjoittamaan surustaan, vaikka haluaisivatkin. Kirjaan tulee nyt kaiken kaikkiaan 21 tarinaa, kun omanikin lasketaan mukaan. Ensimmäinen tarina tuli toissavuoden lokakuussa, viimeisin viime perjantaina. Muut siltä väliltä. 

En antanut mitään yleisiä ohjeita, että mitä tarinan tulisi sisältää. Annoin jokaiselle vapauden kirjoittaa niistä asioista, mitkä heille itselleen tuntuivat merkittäviltä. Näin kirjasta tulee mielestäni elävämpi, kun tarinat eivät ole samanlaisia. Tarinat ovat kirjassa lähes muokkaamattomina. Osaan tarinoista en ole koskenut ollenkaan. Osan olen otsikoinut (muutamassa oli otsikko valmiina) ja kieliopillisia asioita olen korjannut. 

Voin vain kiittää kaikkia kirjaan tarinansa kirjoittaneita. Ilman heidän tarinoitaan ei olisi tätä kirjaa. Kiitos. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti