Sisaruksen suru

Kukaan kirjaan tarinansa kirjoittaneista ei varmasti olisi halunnut ikinä joutua tilanteeseen, että voi kertoa sisaruksen surusta. Jos vain olisi saanut valita, niin se välillä ihana ja välillä ärsyttävä sisarus olisi vielä elossa. Valinnan mahdollisuutta ei ole kuitenkaan annettu. Kenelläkään ei ole taikasauvaa, jolla voisi tuoda kuolleen sisaruksen takaisin tähän elämään.

Minäkään en saanut valita. En olisi halunnut olla se, joka kertoo vasta äskettäin sisaruksen menettäneelle, että sellaisenkin asian kanssa voi elää, niin mahdottomalta kuin se ensimmäisten vuosien aikana tuntuukin. En olisi halunnut joutua etsimään kirjastosta kirjoja surusta. Sisaruksen surusta. En olisi halunnut joutua tilanteisiin joissa kerron ihmisille, että kyllä, minulla on sisaruksia, mutta... Veli ja kolme siskoa, joista yksi on KUOLLUT. Vastaukseksi saattaa tulla kysymys: "Miten on mahdollista, että siskosi on kuollut, koska olet itsekin niin nuori?" Valitettava totuus on, että täällä kuolee paljon lapsia ja nuoria, jolloin myös surevat sisarukset ovat nuoria.

Joitakin asioita siskoni kuolemaan liittyen olen voinut valita. Olen valinnut sen, että vaikka en olisi halunnut joutua tähän tilanteeseen, haluan kuitenkin auttaa muita sisaruksen menettäneitä. Koska itselläni ei ole enää mitään hätää, haluan auttaa niitä, joilla se hätä on juuri nyt suuri ja suru vielä viiltävää kipua. Tämä tuleva kirja ei ole ensimmäinen tapa, jolla haluan auttaa. Mutta tämä on kaikista eniten juuri surevia sisaruksia varten. Toivon, että olen auttanut tarinan kirjoittaneita antamalla mahdollisuuden kertoa omasta surustaan. Toivon, että autan sisaruksen menettäneitä lukijoita sillä, että olen koonnut yksiin kansiin monta erilaista tarinaa siitä, mitä on menettää sisarus. Toivon, että kirja avaa auttajien ja ylipäätään aikuisten silmiä huomaamaan, että kun perheessä kuolee lapsi/nuori, myös kuolleen sisaruksilla on hätä. Sisarusten suru vain usein jää vanhempien surun varjoon.