Haaveesta totta mä teen, pienenä ihmisenä suurta

Mä oon tiennyt, että mun Liian nuori -kirjasta on lukion ja yläkoulun oppilaita tehnyt esitelmiä. Osa näistä oppilaista on tunteneet minut, osa on ollut täysin tuntemattomia. Tänään kuulin, että Kuopiossa oli lukion terveystiedon tunnilla opettaja käyttänyt materiaalina mun kirjaa, Toistaiseksi tuntemattomasta syystä -jaksoa ja blogia. Aiheena oli ollut kriisit ja niiden käsittely. Taas tuli yksi muistutus, että en ole tehnyt nuita asioita turhaan. :)

Mä oon Jasminan kuolemasta lähtien halunnut auttaa muita vastaavan kokeneita. Pariinkin eri tyttöön otin yhteyttä yläkoulun aikana kun kuulin, että heiltä on juuri kuollut sisarus. Halusin vain niin kovasti auttaa. En halunnut, että he jäisivät yksin surunsa kanssa, tai ainakaan ilman vertaistukea, kuten minulle oli käynyt. 

Myöhemmin mietin, että millä tavalla mä voisin auttaa sellaisia surevia sisaruksia, joita mä en tunne. Mielessä oli myös monta vuotta ollut, että olisi aika huikeaa kirjoittaa kirja. Yhdistin nämä kaksi asiaa ja kirjoitin kirjan Liian nuori, jossa kerron mun siskon kuolemasta. Kirja ei lopu kuoleman ensimmäiseen vuosipäivään, kuten yleensä surusta kertovat kirjat loppuvat. Kirja sisältää 7,5 vuotta. Vasta sen luettuaan moni (joka ei ole menettänyt perheenjäsentä) on ymmärtänyt, että suru ei tosiaan lopu ensimmäisen vuoden jälkeen. Kirja kertoo myös siitä, miten vaikeilla asioilla on tapana kasaantua. Miten elämä satuttaa kerta toisensa jälkeen, aivan kuin siskon kuolemassa ei olisi ollut jo tarpeeksi. Kerron myös siitä ahdistuksesta ja pahasta olosta, mikä tulee, kun joutuu nuorena kohtaamaan liian rankkoja asioita. Miten yhtäkkiä alkaakin tuntua, että ei jaksaisi enää, ja miten kuitenkin löytää toivon ja uskon paremmasta huomisesta. 

Kun Liian nuori ilmestyi, eräs tuttavamme oli sanonut äidille, että kohta Jenna on jossain tv-ohjelmassa puhumassa. Sanoin silloin, että en varmasti. Kunnes tarjottiin mahdollisuutta tehdä sisaruksen surua näkyväksi Toistaiseksi tuntemattomasta syystä -ohjelmassa. Ajattelin, että se on taas yksi kanava, jolla mä voin auttaa muita vastaavan kokeneita. Joten lopputulos on tässä:

TTS-jakso

(Luulin, että tuota jaksoa ei enää ole netissä, kun se poistui YleAreenasta, mutta löytyy se kuitenkin tuolta sivulta...)

Jakso siis esitettiin ensimmäisen kerran 22.8.2011. Uusinnat tuli tämän vuoden tammikuussa. 

Kenellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että mikä on mun seuraava tapa auttaa. Ikävistä pohjattomin -kirja. Liian nuoren mä kirjoitin osittain auttaakseni itseäni, mutta TTS-jakso ja etenkin tämä tuleva kirja on puhtaasti muita varten. Ennen kaikkea heitä varten, jotka ovat juuri menettäneet sisaruksen ja miettivät kysymystä, jota itsekin monta kertaa mietin: Voiko tällaisesta selvitä? 

Musta tuntui todella hienolta huomata, että mun tarkoitus surevien sisarusten auttamiseksi on levinnyt laajemmaltikin, myös yleisemmälle tasolle. Sen kertoo se, että mua, mun kokemuksia, kirjaa ym. käytetään myös oppitunneilla esimerkkinä, ja vieläpä koulussa jossa mä en ole koskaan käynytkään, jossa mua ei tunneta. Tästä mä olen monta vuotta haaveillut. Että mä joskus olisin niin vahva, että voisin olla esimerkkinä siitä, että elämä kaikesta huolimatta kantaa. Nyt mä olen siinä pisteessä.