lauantai 4. toukokuuta 2013

Sinä olet minun siskoni

"Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan sinä saat pitää ikuisesti."


(Danielle Steelin kirjasta Lahja)

Mä haluan uskoa, että siskoni Jasmina antoi minulle elämällään ja kuolemallaan kirjoittamisen lahjan. Tätä ajatusta tukee lukion äidinkielen opettajan kommentit, kun kirjoitin aineen Veljeni, Leijonamieli -kirjasta. Ostikoin aineeni "Kuolema lapsen silmin", ja kyseinen otsikko on tulevassa kirjassa veljeni kirjoittamalla tarinalla. Äidinkielen opettajan palaute oli:

- Erittäin sisällökäs, sadun keskeistä teemaa hienosti hahmottava essee.
- Olet todella ajatellut asioita, se ilmenee tekstisi sisällön vakuuttavuutena ja painavuutena ~ on aika kamalaa, että tällaisen lahjan saa usein vasta jouduttuaan omassa elämässä oikeasti rankan paikan eteen. Sitähän ei kaikille tapahdu välttämättä koskaan.
- Joka tapauksessa voit tuntea ylpeyttä siitä, että osaat selvästikin suhtautua kypsästi ja syvällisesti elämän peruskysymyksiin.
- Ai niin: kieliasukin on äärettömän sujuva ja hyvä!

Lukion aikana kirjoitin 13 ainetta äidinkielen tunneilla. Viisi aineista käsitteli kuolemaa. Jos vain oli joku kuolemaan liittyvä aihe, valitsin sen. Kuolemasta osasin kirjoittaa kaikkein parhaiten ja vahvimmilla sanoilla. Silloin se oli minun tapa käsitellä surua. Kirjoittaminen oli minulle paljon helpompaa kuin puhuminen. 

Jasmina antoi minulle kaikkein parhaimman lahjan mitä voi antaa. Hänen ansiostaan olen kirjoittanut kirjan ja kohta olen julkaissut toisen kirjan. Jos kuolemassa ylipäätään pitää nähdä jotain hyvää, niin se on ehdottomasti tämä. Kirja. Jasminan muisto elää kummassakin kirjassa. Kirjojen sivuilta hänen muistonsa ei haalistu koskaan. 

En olisi halunnut menettää Jasminaa. En vielä, en koskaan. Mutta kun aikaa on kulunut jo monta vuotta, pystyn olemaan kiitollinen siitä kaikesta, mitä hän elämällään antoi. Hän näytti mitä on elämänilo, nauraminen ja hetkessä eläminen. Jasmina eli jokaisen päivän täysillä. Aivan kuin joku olisi kertonut hänelle, että pian tapahtuu onnettomuus, josta hän ei selviä. Olen oppinut iloitsemaan pienistäkin asioista. Nyt, vuosien jälkeen, näen kauneutta siellä, missä ennen oli vain surua ja ahdistusta. 

Kaiken pimeyden keskellä on lopulta kuitenkin ollut kiitos elämälle. 




4 kommenttia:

  1. Hieno juttu tämä blogi niinkuin myös kirjasikin!

    VastaaPoista
  2. <3KOSKETTAVA..ihana että olet saanut kanavoitua ikäväsi sanoihin <3
    Ajattelen omiani..kun hekin ovat menettäneet pikkusiskonsa...itse olen puhunut sekä kirjoittanut...ihana saada kirjasi luettavaksi!

    VastaaPoista
  3. Mistä kyseistä kirjaa saa? Tuleeko se jossain vaiheessa Iisalmen kirjastoon?

    Itsellä maanantaina 6 vuotta isoveljen kuolemasta.. Blogiasi on lohduttavaa lukea <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista. :)

    Nunnu: kirja ilmestyy todennäköisesti kesäkuussa, sitten ilmoittelen täällä, että mistä kirjaa saa. Kyllä luulisin, että kirja tulee myös Iisalmen kirjastoon, ainakin edellisen kirjani heti ostivat sinne, joten eiköhän tämänkin.

    VastaaPoista