Kirjamessut siis olivat lokakuun viimeinen viikonloppu. Perjantaina minulla oli Seuran haastattelu. Ei ole yhtään kiva, että jännitän tuollaisia juttuja aivan kamalasti. Mikään aiempi Ikävistä pohjattomin -kirjaan liittyvä haastattelu ei ole jännittänyt niin paljoa, kuin tuo Seuran haastattelu. Jännitys onneksi helpotti kun tapasin toimittajan ja menimme kahville. Haastattelu kuvauksineen kesti 1,5 tuntia. Lopputulos pitäisi olla tämän viikon Seurassa. Jos en väärin muista, niin torstaina pitäisi uuden Seuran ilmestyä. Savon Sanomien juttu oli pyhäinpäivän sunnuntaisuomalaisessa. Vielä ainakaan en löytänyt juttua netistä, linkkaan sen tänne, jos se nettiin ilmestyy.
Lauantaina 26.10. olin oikeastaan koko päivän kirjamessuilla. Ensin olin kaksi tuntia BoD:n messuosastolla, ja loppupäivän kiertelin kirjamessujen lisäksi ruokamessuja. Aivan mahtavaa oli nähdä vihdoinkin yhteyshenkilöni kustantamosta, Vera. Monen monta sähköpostia olemme vaihtaneet, mutta nyt oli kiva päästä naamatusten juttelemaan kirjasta. En voi olla hehkuttamatta sitä, kun kustantamossa moni oli kehunut kirjan ulkoasua. Tykkään itse siitä todella paljon, ja on hienoa, että muutkin tykkäävät. Kirja olikin päässyt BoD:n uutuusluettelon kanteen. Keväällä meinasin jättää koko kirjaprojektin kesken, kun kansikuvan kanssa oli lukuisia ongelmia. Onneksi en luovuttanut, ja nyt kirjan kansi on paras mahdollinen.
Veran ja muiden BoD-työntekijöiden lisäksi tapasin yhden BoD-kirjailijan, jonka kanssa juttelin hetken aikaa kirjan julkaisusta. Hän oli taittanut kirjan itse, minä en edes yrittänyt sellaista, vaan annoin kustantamon suosiolla hoitaa sen homman. Merkittävän kohtaamisen koin kahden naisen kanssa, jotka olivat jo aiemmin käyneet kyselemässä minua. Toinen heistä oli ostanut minun kirjan netistä, ja toinen halusi nyt ostaa kirjan nimikirjoituksella varustettuna. Toiselle kirjoitin nimikirjoituksen paperille. Juttelimme paljon kuolemasta, heiltä oli veli kuollut. Tuntuu hyvältä, että minulle täysin vieraatkin ihmiset tulevat kertomaan, kuinka koskettava ja tärkeä kirja on.
 |
| Kuva: Vera Wunderlich |
Messuilla oli taas huikea määrä porukkaa. Neljän päivän aikana messuilla oli 79 600 kävijää. Lauantai on yleensä messujen suosituin päivä, ja se kyllä näkyi. Kaikille kassoille oli pitkät jonot ja etenkin alekirjojen ympärillä oli niin paljon ihmisiä, että en yrittänyt edes joka paikkaan päästä. Mukaan Helsingin reissulta lähti paljon enemmän teetä kuin kirjoja, vaikka kirjamessuja varten Helsinkiin menin. Pitää aina käydä Demmers Teehausessa täydentämässä teevarastoja, ja ruokamessuilla on Forsmanin teepiste.
Päivän päätteeksi kävimme musiikkimessujen puolella (samalla lipulla pääsi kirjamessujen lisäksi viini- ruoka- ja musiikkimessuille) kuuntelemassa Jesse Kaikurantaa. Hän lauloi kaksi kappaletta, joista jälkimmäinen Vielä täällä sopi täydellisesti kirjan aiheeseen. Olin Seuran haastattelussa kertonut siskoni kuolemasta ja messuilla keskustellut Ikävistä pohjattomin -kirjasta, joten kyseinen kappale päätti hyvin tuon reissun. Ja sai minut itkemään.
Joko tiedät sen
kun täältä lähdetään
henget jäävät elämään
vielä täällä vierelläs mä oon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti