Mallikirja!!!

Se tunne, kun pitää käsissään uutta omaa kirjaansa. Ei sitä voi ees sanoin kuvailla. Mä olin varma, että kirja olisi tullut viime torstaina, silloin sen postituksesta oli viikko. Odottelu jatkui kuitenkin juhannuksen yli. Sunnuntaina kirja oli lähetysseurannan mukaan vielä Helsingissä, joten ajattelin, että saan kirjan aikaisintaan tänään mutta se tulikin jo eilen. 

Heräsin eilen klo 10:30 ihan täydestä unesta siihen, että summeri soi. Vähän aikaa kesti ennen kuin sain itseni sängystä ylös. Videosummeristani näkyi, että siellä on joku mies. Mietin vähän aikaa että päästänkö sen edes sisälle, koska kyseinen henkilö ei näyttänyt mitenkään tutulta. Ja olen aika vainoharhainen. Kun ovikello soi, mietin edelleen, että avaanko oven, koska ovessani ei ole ovisilmää, niin en voinut tarkemmin katsoa, että kuka oven takana on. Avasin oven yöpuvussa ja yllätys oli suuri, kun oven takana olevalla miehellä oli minulle täsmälleen samanlainen paketti kuin taittovedospaketti. Kirjoitin nopeasti kuittauksen ja menin sohvalle repimään paketin auki. Ja wau!

Se näytti ihan kirjalle, kuten siskolleni asian ilmaisin. Sisko kysyi, että no mitäs sitten odotit, jos kerta mallikirjasta on kyse. Niinpä. Tuntui vaan niin uskomattomalta, että vihdoin ja viimein, monien taistelujen jälkeen Ikävistä pohjattomin on oikea kirja. Tykkään itse todella paljon kirjan ulkoasusta (ja tietysti myös sisällöstä), se sopii täydellisesti tuon kirjan aiheeseen. Ehkä nyt on aika paljastaa kirjan kansi. Kannen kuvan sain Joel Jyringiltä, iso kiitos siitä. Lähetän hänelle kiitokseksi kirjan, kunhan saan sen painoksen itselleni. Olen niin onnellinen tuosta kuvasta. Ja koko kirjasta. Pahoittelut ei-niin-täydellisistä kuvista, nämä kuvat eivät ehkä tee oikeutta kirjalle, koska mä en osaa kuvata. Enkä oikeastaan edes tykkää valokuvaamisesta. Kirjan pohjaväri on puhtaan valkoinen, otin kuvat asetuksella, joka tummentaa kuvan reunat.

Nyt ainakin on varmaa se, että kirja julkaistaan heinäkuussa. Määritän julkaisupäiväksi sen, kun saan kirjat itselleni myyntiin. Silloin annan kustantamolle luvan laittaa kirjan julkiseen myyntiin. Oikeastihan sen voisi laittaa myyntiin jo heti kun kirjasopimus on kustantamossa, mutta pyysin että tällä kertaa toimittaisiin toisin. Kuten jo joskus aiemmin kerroin, en halua, että kirja on julkisesti myynnissä ennen kuin tarinaan kirjoittaneet ovat saaneet kirjan. Tänään vein postiin kirjatilauksen ja muut paperit, joten nyt alkaa kirjojen odotus. Viimeksi meni muistaakseni kolme viikkoa että sain kirjat itselleni. 

21 lainausta Ikävistä pohjattomin -kirjasta

En ole vielä saanut ilmoitusta, että mallikappale olisi postitettu. Joten odottelu vain jatkuu. Kokosin tähän postaukseen lyhyen lainauksen jokaisesta kirjan tekstistä. Lainauksia ei saa kopioida mihinkään, koska kirjaa ei ole vielä julkaistu. Tässä pieni kurkistus tulevaan kirjaan:

"Kun valmistauduin kokeisiin, joita sinä syksynä oli useita, valmistauduin samalla mielessäni kuoleman kokeisiin. Huusin, itkin ja viskoin koulukirjoja kun en osannut tehtäviä, mutta ehkä se lopulta kuitenkin oli sitä tuskaa, mitä kuolema oli minussa aiheuttanut." 

"Äiti huusi puhelimessa, ja meni pitkään ennen kuin ymmärsin mitä oli tapahtunut. Lopulta sain selvää: Kim on kuollut. Kolme sanaa, jotka muuttavat koko elämän. Pyyhkivät pois todellisuuden. Tekevät minusta ihmisen, joka en halua olla. Laittavat tilanteeseen, paikkaan, aikaan, johon en ikinä olisi halunnut."

"Kävin katsomassa veljeäni kahden viikon päästä oikeuslääketieteellisessä ja tuntui että siinä oli vain jokin nukke. Ei sitä pystynyt ymmärtämään, että siinä makaa rakas pikkuveli. Siinä hän makasi levollisena, leuassa parransänki jota ei normaalisti ollut, kasvot turvoksissa isoista lääkeannoksista ja niin treenattu vartalo kutistuneena pieneksi. Hartiatkin niin lytyssä, että mahtui arkkuun."

"Muistan puhelun vieläkin, muistan mitä kysyin, muistan mitä sanoin. Muistan kun puhelu loppui minun sanoihin: “Tulkaa kotia. Poliisit on meillä.” Puhelu ei kestänyt varmaan minuuttia pidempään."

"Kotiin päästyämme kummitätini soitti itkien ja kysyi miten minä voin. Sanoin, että kaikki tuntuu pahalta painajaiselta. Pistin Facebookiin kappaleen ja otsikoksi ”R.I.P rakas isoveli”. Yllättyneitä ja hämmentyneitä osanottoja alkoi tulvia. Kukaan ei osannut odottaa tätä."

 "Automatkalla muistan tuijottaneeni auton ikkunasta ulos ja toivoneeni, että tapahtunut ei olisi totta. Oli fyysisesti paha olla, jokin painava "lukko" painoi rinnalla ja kurkussa. Oli vaikea niellä. Ilma Kemissä oli sumuinen, todella kostea. Eilen oli ollut kaunis keväinen aurinkopäivä, miten erilainen olikaan maailma tänään."

"Yritit itsemurhaa kerran ja jouduit sairaalaan. Kävin sinua katsomassa ja olit kuin toinen ihminen. Silti arvostin niitä viimeisiä hetkiä. Laitoit pääsi syliini ja itkit. Soitit minulle viimeisellä viikolla, pyysit anteeksi ja kerroit rakastavasi minua, sanoit että sydämeesi sattuu. Sanoin sinulle, että kaikki kääntyy paremmaksi."

"Veljeni menettämisen suru on ollut minulle vaikein oppitunti, jonka elämä voi tarjota. Olen itkenyt sydämeni irti ja huutanut keuhkoni riekaleiksi opetellessani, mitä on olla ihminen." 

"Seuraavan viikon tiistaina pääsimme pojan luokse. Sain ensimmäisen kerran nähdä ja tuntea veljeni. Vaikka samalla tuntui pahalta, sisaren rakkaus toi voimaa.  Tuntui kuin poika olisi pyytänyt: Sisko ota minut syliin, äläkä päästä pois."

"Rakas pikkuveljeni kuoli 11.6.2008 ollessaan vain 14-vuotias. Hän taisteli aivokasvaimen kanssa seitsemän vuotta ja lopulta sydän ei enää jaksanut. Se oli hyvin rankkaa aikaa."

"Vaikka siskot ovatkin välillä vähän ärsyttäviä, olisin silti ikionnellinen jos olisin päässyt tutustumaan neljänteen siskooni paremmin ja vanhempana ja saisin hänet takaisin."

"Liian usein olen lukenut onnettomuuksista, joissa on menehtynyt nuoria. Olen joskus miettinyt miltä tuntuisi menettää perheenjäsen. Oppisiko sellaisen asian kanssa elämään? En koskaan osannut kuvitella miltä se tuntuisi, enkä halunnutkaan." 

"Kuinka syvään pimeään, kuinka palavaan helvettiin tuo hetki minut veikään. Makasin eteisen lattialla halvaantuneena. Itkin ja huusin. Epätoivon tukehduttaessa ääneni, kylmä hiki kihelmöi ihollani. Jokainen solu minussa tunsi menetyksen. Jokainen sekunti oli kuin sähköisku. Kipu valtasi minut. Ja kesä oli ohitse."

"Muistan, kuinka vaikeaa isästäni oli sanoa se. Minulle ei tulisi pikkuveljeä eikä pikkusiskoa. Pikkusisarukseni oli kuollut. Itse uskalsin itkeä vasta myöhemmin istuessani yksin olohuoneessa."

"Syöpä. Se voi tehdä pahaa tuhoa, se voi murskata perheitä. Mutta ei meille. Niin minä ajattelin. Syöpäänhän sairastuvat vain keski-ikäiset naiset. Olin taas väärässä. Tämä ruskeasilmäinen pieni poika oli sairastunut leukemiaan." 

"Jokaisella on oma tehtävänsä ja kun se on saatu päätökseen, kuollaan. Sinun tehtäväsi taisi olla katsoa, että minä varmasti vahvistun ja pärjään, ja sitten vain kuolit."

 "Pihapiiri näytti synkältä. Satoi vettä. Lippu oli vedetty puolisalkoon. Se välitti viestiä suru-uutisesta. Avasin varoen kotitalon oven, kurkkua ja rintaa painoi valtava möykky. Äiti, isä ja mummo tulivat mustiin pukeutuneina vastaan, siinä sitä sitten itkettiin kaikki yhdessä."

"Silloin kun minun veljeni eli, niin veljeni sanoi minulle, että tule yökylään. Ois käyty veneellä järvellä, mutta sitten ei päästy kun hän nukkui pois."

"Viimeinkin tulivat hautajaiset. Kuvittelin, että tämä oli viimeinen kerta kun hän näkisi minut ja halusin tehdä niistä hyvät jäähyväiset. Järjestelinkin melkein kaiken itse. Halusin näyttää kauniilta veljeni hautajaisissa. En aikonut itkeä, koska silloin kaikki luulisivat, että olisin kauhea itkupilli."

"Me saimme nähdä vielä Joosuaa kuolleena. Joosua oli kylmä ja kova. Silitin Joosuan tukkaa ja kylmiä käsiä. Joosua oli siltikin niin rakas, kylmänä ja kuolleena."

"Tuolloin lapsena käsitin, että olimme joutuneet tilanteeseen, joka oli suuri ja vakava, jopa juhlallinen, mutta en tiennyt kuinka siihen oikeaoppisesti tulisi suhtautua. En ymmärtänyt sitä, millä tavalla asiasta pitäisi kertoa muille enkä sitä, kuuluuko minun olla koko ajan surullinen." 

Mallikappaleen odotusta

Sain eilen mun yhteyshenkilöltä sähköpostin, jossa oli kaksi kansivaihtoehtoa korjausten jälkeen. Kirjan selän teksti oli korjattu, samoin takakanteen laitettu lyhyempi teksti ja se miksi oli kaksi vaihtoehtoa: toisessa luki "Toimittanut Jenna Miettinen" ja toisessa "Jenna Miettinen (toim.)". Olin lähdössä rannalle kun luin tuon sähköpostin. Jonkun aikaa siinä sitten mietin, että kumman kansivaihtoehdon valitsen, ja päädyin tuohon ensimmäiseen, missä lukee "Toimittanut...", koska mun mielestä se näytti paremmalta siinä kannessa. Sain yhden version myös keskitetystä runosta. Kirjaan siis tulee neljä runoa, jotka yksi tarinan kirjoittaneista on kirjoittanut. Niitä ei ollut keskitetty mitenkään siihen taittovedokseen, eikä ne sen takia näyttänyt yhtään hyvältä siinä. Pyysin, että ne keskitettäisiin, joten nyt kun sain yhden mallin, niin se on just niin kuin tarkoitin, hienoa. Nuo oli ne isoimmat korjaukset mistä eniten olin huolissani kun mietin, että pyydänkö uuden taittovedoksen vai suoraan mallikappaleen. Pyysin mallikappaleen ja onneksi nyt kuitenkin sain sähköpostilla kuvat nuista korjauksista, niin ei tartte pelätä sitä mallikappaletta. Se ei niin vaarallista ole jos kaikkia kirjoitus- tai merkkivirheitä ei ole korjattu niin kuin piti, mutta uskon että nekin kyllä korjataan mun toiveiden mukaisesti. 

Tilanne on siis se, että kustantamo valmistaa parhaillaan (no ei varmaan juuri tällä hetkellä, tai mistäs minä tiedän...) mulle mallikappaletta kirjasta. Saan sitten sähköpostia, kun mallikappale on postitettu minulle. Toivottavasti se mallikappale postitetaan mahdollisimman pian. Postituksesta menee noin viikko siihen kun kirja on minulla. Kohta saan taas kokea sen uskomattoman tunteen, kun pidän käsissäni uutta kirjaa! 

Kuva: weheartit.com

Kunhan olen hyväksynyt mallikappaleen, kustantamo voisi laittaa jo kirjan myyntiin nettiin. Aion kuitenkin tällä kertaa pyytää, että laittaisivat sen nettiin vasta sitten, kun mä olen saanut kirjat itselleni ja lähettänyt ne etenkin heille, jotka ovat tarinan kirjaan kirjoittaneet.