Kirjavinkki ja myydyt kirjat

Ikävistä pohjattomin -kirjasta on tehty kirjavinkkaus kirjavinkit.fi -sivustolle. Kiitos vinkkauksen kirjoittajalle Linalle! Kirja tarvitsee kaiken mahdollisen markkinoinnin, jotta se tavoittaisi monia monia sisaruksen menettäneitä, ja muita, joita tämä aihe koskettaa. Oheisesta linkistä pääsee lukemaan kirjavinkin: Kirjavinkki

Kirjaa on myyty tähän mennessä n. 225 kpl, mikä on  minun mielestä hyvin, koska kirjaa on tällä hetkellä markkinoitu lähinnä sosiaalisessa mediassa ja Iisalmen Sanomissa. Muutamaan muuhun lehteen on ilmoitettu kirjasta, odotan että tekevätkö juttua. En ole asettanut mitään tavoitteita kirjan myyntiin, jokainen myyty kirja on hyvä asia. Kirja on tilattu Iisalmen kirjastoon, ilmeisesti lehtijutun perusteella. Kustantamo laittaa kirjan tiedot kaikkiin Suomen kirjastoihin, joten luulisin, että jossain vaiheessa kirja löytyy useasta kirjastosta. Edellinen kirjani löytyy muistaakseni n. 60 kirjastosta. 

Kuva: weheartit.com

Ketkä kirjaa ovat ostaneet? Sisaruksen menettäneet, lapsen menettäneet (moni heistä on kertonut, että lukee kirjan ensin itse, ja antaa sitten elossa oleville lapsilleen luettavaksi tai lahjaksi), terapeutit, seurakunnan työntekijät, minun sukulaisia ja ystäviä. Edellä luetellut kohderyhmät ovat siis minun kautta tilanneet kirjan. Minulla ei ole mitään tietoa, että ketkä ovat tilanneet kirjaa nettikirjakaupoista. Minä näen kustantamon sivulta vain sen, kuinka monta kappaletta kirjaa on tilattu. 

P.S. Enää on kaksi kuukautta vuoden odotettuun tapahtumaan, Helsingin kirjamessuihin! :)

Iisalmen Sanomat: Tarinoita loputtomasta ikävästä

Viime viikon tiistaina mulla oli ensimmäinen haastattelu kirjaan liittyen. Vähän kieltämättä jännitti, koska siitä oli neljä vuotta aikaa kun edellisen kerran olin antanut haastattelun toimittajalle face to face. Pari vuotta sitten oli IltaSanomien puhelinhaastattelu, mutta puhelinhaastattelut on ihan erilaisia. Haastattelu meni hyvin, samoin kuvaukset, vaikka sitä oikeastaan jännitän vielä enemmän kuin haastattelua. Onneksi niiden lukuisten kuvien joukossa on ollut ainakin yksi onnistunut, joka päätyi lehteen. 

Juttu oli jo seuraavan päivän, eli keskiviikon lehdessä. Pyysin jutun luettavaksi etukäteen. Ensimmäistä kertaa minua haastateltiin lehteen vuonna 2005. Siihen juttuun toimittaja oli lisäillyt sellaisia asioita, mitä ei todellakaan pitänyt siinä jutussa olla ja silloin päätin, että en suostu enää koskaan mihinkään lehtijuttuun. Kuitenkin kirjan markkinoinnissa nuo lehtijutut on tärkeitä. Neljä vuotta sitten painotin toimittajille, että kun juttu on käynyt minulla luettavana, siihen ei todellakaan saa mennä enää lisäilemään omiaan minun tietämättä. Tarkoitan siis sellaista turhaa mässäilyä traumaattisilla asioilla. Jos juttu kertoo minusta ja minun surusta, niin siihen ei tarvitse avautua siitä, mitä kaikkee muuta meidän perheessä on sattunut. En kaipaa säälipisteitä, mutta valitettavasti joidenkin toimittajien mielestä on vain hyvä mässäillä kriiseillä. Sen vuoden 2005 lehtijutun jälkeen kaikki jutut ovat olleet asiallisia, eikä niihin ole minun tietämättä lisäilty mitään, millä juttu myisi vielä paremmin. Joten tämän haastattelun kohdalla mä en enää edes sanonut toimittajalle, että siihen ei sitten saa lisätä mitään sen jälkeen, kun mä olen hyväksynyt jutun. Olen vihdoin saanut luottamuksen takaisin toimittajia kohtaan. 

Olin itse todella tyytyväinen juttuun. Juttu oli hyvin kirjoitettu ja sellainen, mitä mä olin haastattelussa tuonut esille. Iso kiitos siis Innimarille, joka jutun kirjoitti! Sain jo lehtijutun kautta yhteydenoton iisalmelaiselta naiselta, jolta on lapsi kuollut muutamia vuosia sitten. Hän kertoi etsineensä silloin muille lapsilleen sisaruksen surua käsittelevää kirjaa, mutta turhaan. Nyt hän on sydämellisesti kiittänyt minua tästä kirjasta. Tällaiset palautteet saa entistä vahvemmin uskomaan, että tällaista kirjaa ihan oikeasti tarvitaan. 

Tästä on hyvä jatkaa kirjan markkinointityötä!