.jpg)
Viime viikon tiistaina mulla oli ensimmäinen haastattelu kirjaan liittyen. Vähän kieltämättä jännitti, koska siitä oli neljä vuotta aikaa kun edellisen kerran olin antanut haastattelun toimittajalle face to face. Pari vuotta sitten oli IltaSanomien puhelinhaastattelu, mutta puhelinhaastattelut on ihan erilaisia. Haastattelu meni hyvin, samoin kuvaukset, vaikka sitä oikeastaan jännitän vielä enemmän kuin haastattelua. Onneksi niiden lukuisten kuvien joukossa on ollut ainakin yksi onnistunut, joka päätyi lehteen.
Juttu oli jo seuraavan päivän, eli keskiviikon lehdessä. Pyysin jutun luettavaksi etukäteen. Ensimmäistä kertaa minua haastateltiin lehteen vuonna 2005. Siihen juttuun toimittaja oli lisäillyt sellaisia asioita, mitä ei todellakaan pitänyt siinä jutussa olla ja silloin päätin, että en suostu enää koskaan mihinkään lehtijuttuun. Kuitenkin kirjan markkinoinnissa nuo lehtijutut on tärkeitä. Neljä vuotta sitten painotin toimittajille, että kun juttu on käynyt minulla luettavana, siihen ei todellakaan saa mennä enää lisäilemään omiaan minun tietämättä. Tarkoitan siis sellaista turhaa mässäilyä traumaattisilla asioilla. Jos juttu kertoo minusta ja minun surusta, niin siihen ei tarvitse avautua siitä, mitä kaikkee muuta meidän perheessä on sattunut. En kaipaa säälipisteitä, mutta valitettavasti joidenkin toimittajien mielestä on vain hyvä mässäillä kriiseillä. Sen vuoden 2005 lehtijutun jälkeen kaikki jutut ovat olleet asiallisia, eikä niihin ole minun tietämättä lisäilty mitään, millä juttu myisi vielä paremmin. Joten tämän haastattelun kohdalla mä en enää edes sanonut toimittajalle, että siihen ei sitten saa lisätä mitään sen jälkeen, kun mä olen hyväksynyt jutun. Olen vihdoin saanut luottamuksen takaisin toimittajia kohtaan.
Olin itse todella tyytyväinen juttuun. Juttu oli hyvin kirjoitettu ja sellainen, mitä mä olin haastattelussa tuonut esille. Iso kiitos siis Innimarille, joka jutun kirjoitti! Sain jo lehtijutun kautta yhteydenoton iisalmelaiselta naiselta, jolta on lapsi kuollut muutamia vuosia sitten. Hän kertoi etsineensä silloin muille lapsilleen sisaruksen surua käsittelevää kirjaa, mutta turhaan. Nyt hän on sydämellisesti kiittänyt minua tästä kirjasta. Tällaiset palautteet saa entistä vahvemmin uskomaan, että tällaista kirjaa ihan oikeasti tarvitaan.
Tästä on hyvä jatkaa kirjan markkinointityötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti